Tänään piti pistäytyä moikkaamassa vanhempia ja tätin porukoita mummon kotipaikalla. Paikka sijaitsee perinteisessä maalaismaisemassa ja sen mukaisia bongauksia tuli tehtyä.

Heinikon kahahtelu veti hiipparoimaan heinikoissa. Liekkö metsämyyrä, joka etsi syötävää vuoltujen hirsien alta.

Pihassa ja soratiellä lekotteli monenlaista perhosta. Sittikset eivät suostuneet kuvattavaksi taaskaan. Suruvaippa…

 … ja neitoperhonen sentään pysähtyivät auringon lämpöön.

Harvassa pajussa oli jo kukinto, mutta niissä riitti kukkakärpäsiä, kimalaiskärpäsiä ja kimalaisia.

Sisiliskot kahatelivat kuivassa heinikossa. Tässä erittäin tumma yksilö.

 Tässä perinteisemmällä värityksellä, joka sulautui paremmin kuivaan heinikkoon.

Tuli todettua että auto on hyvä piilokoju. Kuret laskivat auton parinkymmenen metrin päähän.

Pariskunta alkoi kuitenkin suhtautua kummeksuen esiin työntyneeseen tötteröön – ja ei aikaakaan – lentoon…

Auton kanssa on vain se hankaluus ettei kamera ole koko ajan käsillä – varsinkin kun autoa pitää myös ohjata. Tämä uusi tuttavuus – kivitasku oli paljon lähempänä ensin, mutta siinä sohiessa… Sohin myös 10 m päässä olleen kuovinkin. Paljon tuli bongattua muitakin kevään ensi näkyjä, muttei kaikki tarttuneet kennolle, kuten eräs harmaa lintu – ei kyyhky, eikä räksä, koko siltä ja väliltä, ei kovin haukkamainen – oisko muka käki jo tullut? Näistä havaintojen määrästä alkoi jo mennä sekaisin…keväthumalaa.

Pitäsköhän huomenna tehdä uusi maalaismaisemareissu – auto piilokojuna.