Koskella kävi kova jodlaus – vaikka minkälaista laulajaa. Olispa sellainen pää että muistas kaikki ja vois kuunnella lintucd:ltä – se oli tämä, mutta ei…

Pöntössä oltiin hereillä. Pää ei ensin näkynyt, mutta kun se kuuli mun askeleet polulla, pää nousi kattomaan että kukas siellä. Kuljeskelin ohi pari kertaa ja viimesellä kerralla ei enää viititty kurkaamaan: oliko tullut uni vaiko joko mut tunnistetaan askelista?

 Näin kevään ensimmäisen västäräkin.

Punarinnat kilpalauloivat korkeiden kuusien latvoissa.

Koko talvena en nähnyt palokärkeä tai puukiipijää ja tänään molemmat olivat melkein tarjottimella. Palokärki rummutteli reviiriään joka saarella ja nimellä mutta ei päästänyt kuvausetäisyydelle. Kiipijän kuvaamisen ainoon tilanteen hukkasin sohimiseen…

Jospa luvattu lämmin toisi lisää vilinää…