Eilen näin ensimmäiset isot valkosiivet lentävän virtaa pitkin kohti koskea. Tänään niiden huuto kuului koskella parkkipaikalle asti.
Neljä pariskuntaa otti mittaa toisistaan.
(vie hiiri kuvan oikealle tai vasemmalle reunalle niin kuva alkaa liikkua)
Uittouoman sillalla ihmettelin, että mitä ne viherpeipot jäällä tekevät – näin kirkkaaseen vastavaloon luulin nähneeni.
Tarkempi kuvien tutkailu koneella paljastikin ne suomalaisiksi papukaijoiksi: väri oli punainen ja nokka kuin käpylinnulla – olisko nämä pikkukäpylintuja? Eka kertaa näin kyseisen lajin ja sattumalta vielä kuvasinkin. Jos olisin linssin läpi nähnyt mitä kuvasin niin olisin jäljittänyt niitä pitempään. Kaikkea sitä tarttuu kennolle…
Uittouoman sillalla ihmettelin, että mitä ne viherpeipot jäällä tekevät – näin kirkkaaseen vastavaloon luulin nähneeni.
Tarkempi kuvien tutkailu koneella paljastikin ne suomalaisiksi papukaijoiksi: väri oli punainen ja nokka kuin käpylinnulla – olisko nämä pikkukäpylintuja? Eka kertaa näin kyseisen lajin ja sattumalta vielä kuvasinkin. Jos olisin linssin läpi nähnyt mitä kuvasin niin olisin jäljittänyt niitä pitempään. Kaikkea sitä tarttuu kennolle…
Lokkeja kuului ja näkyi. Virtaankin oli jo ensimmäiset tulleet kailottamaan. Virtakin aukesi jäistä – liekkö jo eilen. Sulaa alkaa riittää….
Joutsenet on aina komeita, nytkö ne tuli jo tänne pakkasiin? Pikkukäpylintuja minäkin mökillä näin ja kuvasin, olivat vaan kuusen latvassa. Hassu ääni niillä on 😉
Näitä onkin odotettu. Tosin onhan niitä talvehtivia joutseniakin näkynyt koko talven, mutta kun ne ovat ihan hiljaa… Tööttäily tekee kevään! Komeat linnut ja kuvat.
Noita käpylintuja olen nähnyt vain korkealla puiden latvoissa, ei mitään mahdollisuutta kuvata.
Elisa: Jo ne tuli tänne. Käpylinnun ääni oli niin viherpeippomainen – tai sitten men mulla kuuloluut sekasin 8)
irma: Koskella ei ole joutsenia talvehtijoina, joten nää on varma kevään merkki. Kaukaa näin muuten jo telkkiäkin… Mitähän nämä käpylinnut jäältä ettivät?
Olipas hieno liikkuva kuva, hyvin näkyy vesi lentävän ja läpse kuuluu.
Suomessakin papukaijoja, täytynee kuvaa uskoa, kyllähän nuo hiukan kaijoja muistuttavatkin. Enpä ole moisia nähnyt, niitä käpylintuja kylläkin.
Olipa mukava veivata kuvaa ja saada uusia näkymiä. Joutsenia jaksaa aina katsella varsinkin näin keväällä.
Meilläkin on pikkukäpylintupariskunta, siellä ne ovat käpyjen kimpussa kuusenlatvassa, mutta pari kertaa olen nähnyt niitä saunan savupiipun kimpussa. Ilmeisesti syövät laastia tai nakertelevat tiiliskiviä, kamera ei tietenkään ollut mukana:)
Pehmyt piirto: Läpsettä ja mökää riittää kun joutsenet eksyvät liian lähelle toisiaan. Välillä meno on niin hurjaa, että jotkut pakevat kuivalle maalle.
Manteli: Jos oikein ymmärrän niin linnut tarvitsee ruuansulatukseen kiviä ja hiekkaa. Jospa ne niitä kaluaa savupiipun raplingista? Tai sitten niillä on kalkin tarvetta…
Jo pikkutyttönä luin Yrjö Kokon tuotannon, ne saivat minut rakastumaan joutseniin.
Savossa asuessani näin kyllä joutsenia joka vuosi, muutamia kerrallaan, täällä Satakunnassa tätä hyvää on tullut suurina parvina.
Nykyinen kotini sijaitsee joutsenten muuttoreitillä, olen ollut etuoikeutettu näkemään useiden kymmenien joutsenten auroja.
Lentävät kotini yli hurjasti töötöttäen.
Viime keväänä satuin navetan katolle tarkastelemaan naakan “pesän” talvivaurioita kun kuulin joutsenten lähestyvän lounaasta koilliseen suuntaan.
Luulin hetken että aikoivat pudottaa minut korkeuksistani, yli lensivät.
Huusin perään: Terveisiä ystäville sinne itäisiin osiin!
Maria Veikontytär: Onpas oikea joutsenten ilmasilta. Varmasti mahtavaa katseltavaa. Oletko huomioinut ovatko keltanokkasia vaiko punanokkasia – joutsenet? Täällä meillä ei näe kuin noita keltanokkaisia laulujoutsenia.
Keltanokkaisia olivat ainakin ne matalalla lentäneet!
Anteeksi tyhmyyteni, mutta en ole edes “sillä silmällä” katsellutkaan. Joutsen kuin joutsen herättää saman tunnemyrskyn minussa.
Ja nuo uudet kuvat, ah ja voih!
Maria Veikontytär: Enhän minäkään niitä erottanut ennen kuin aloin kuvailemaan. Kyhmyjoutsenia en ole näillä korkeuksilla nähnytkään.