logo

Kilin, kalin – kops

Työteliään viikon jälkeen oli päästävä mehtään – pään buuttaukseen… Ei haitannut vaikka vähän lunta satoikin. Ajattelin lähteä noutamaan viimeiset suppikset.

Jäätyneitä suppiksia löytyi tutuilta paikoilta. Ne kilahteli hauskasti sankon pohjalle.

Tämä pari oli löytänyt lämpimän kolon kasvupaikakseen – ainoot sulat.

Näitä en kerännyt, mutta olivat hauskoja kuvattavaksi.

Lunta alkoi olla niin paljon, ettei suppiksia erottanut muuta kuin käskopelolla.

Sitten törmäsin tälläiseen näkyyn.

Se osottautui linnun siiveksi. Aikas tuoreelta se näytti. Pakkasia ei ole ollut kuin parpäivää, joten siitä päättelin kun liha vielä veresti. Tutkailin lähiseutuja, mutta muuta vinkkiä en löytänyt. Ilmeisesti ilmateitse oli tähän päätynyt.

Minkähän linnun siipi on kyseessä? Olisko tollasen variksen kokoa…

Puolentoista tunnin tarpomisen jälkeen mulla oli vajaa sankko jäisiä suppiksia ja linnun siipi. Enemmänkin olisin löytänyt, jos lunta ei olisi satanut kokoajan lisää. Nyt sitten sulatellaan…

  • Jaa

2 Kommentit

  1. Onpas lumisia kuvia, täällä kun ei ole vielä(kään) lunta näkynyt kertaakaan.
    Suppilot on hauskoja kun eivät ole moksiskaan alkutalven pakkasista.

    Siipi näyttäisi olevan (naaras)metsäkanalinnun siipi, koosta päätellen voisi veikata vaikka teerinaarasta. Voi olla koppelon siiveksi vähän liian pieni, jos koko oli variksen luokkaa. Nuo siiven käsisulat (isoimmat lentosulat) ovat kanalinnuilla juuri tuollaisia aika voimakkaasti kaarevia, ja sulan kapeassa etureunassa vaaleanruskeita kuvioita.
    Näyttää irtipuraistulta, joten oiskohan vaikka jonkun petoeläimen kynsiin jäänyt. Viime keväänä löysin metsästä kerran metsokukon, jota epäilin ilveksen saaliiksi. Pää oli puraistu irti ja vähän kyljesät oli syöty, muute oli kokonainen lintu.

  2. uuvana: Kattelin kuvia teeriakoista ja koppeloista niin kyllä se näyttäs olevan enemmän teeren siipi. Mun edellä lenteli kanalintu – näin vain vilaukselta, kun se lähti pakoon. Jonkun hampaisiin se on jäänyt. Kiitos tunnistuksesta!