logo

Karastuskausi on avattu

Alkuviikosta näin koskella karoja – kaukana. Tänään osasin sitten hiiviskellä karapaikoille.

Tutulla karapaikalla nakotti pohjoisen vieras. Antoi kuvata rauhassa, mutta kotona huomasin tän pimeän vuodenajan tuskan. Valoa ei riitä kuin puolenpäivän aikaan ja silloinkin pitäs paistaa pilvettömältä. Muuten tulee pitkällä putkella suttuisia kuvia. Edes yksi kuva, jossa silmä erottui mustasta möykystä.

Tämän uskalikko näytti olevan ainokainen joka oli uskaltautunut tähän siperiamaiseen vinkkaan. No, yksi telkkä kelluskeli myös. Muuten oli hiljaista – paitsi, että tuuli pisti jäät ryskämään.

Mutta – karakuvauskausi on avattu.

  • Jaa

3 Kommentit

  1. Hyvä avaus on tämä yksikin. Kyllä tulee vielä kunnon kuvauskelejäkin, viimeistään kevättalvella valon lisääntyessä.

  2. Kyllähän tuon karaksi tunnistaa, hyvinkin tunnistaa.
    En ole karaa elävänä nähnytkään. Täytyisi löytää sellainen koski ja kuski, joka kuljettais karan luo. Täytyy alkaan jo puhumaan tuolle miehenpuolelle, josko keväämmällä karautettaisiin karakoskelle, se vois sen kosken löytääkin.

  3. irma: Jospa karoja tulis lissää. Nyt pakastaakin mukavasti.

    Pehmyt piirto: Kyllä kannattaa pyräyttää karakoskelle. Veikeitä niiaajia ovat nämä.