Kevät alkaa muuttua kohisten kesäksi. Niin lämmintä alkaa olla että tarkenee paljain jaloin nurmikolla – se jos mikä on kesän merkki. On tässä tullut kuvattua Ruokojärvellä, koskella, pihassa, …, mutta ei sitä malta näillä keleillä koneen ääressä istua.

Tässä kuitenkin pari kuvaa koskelta herrojen Kirjo ja Sieppo vastapainikkeeksi.

Rouva Haapanan kanssa meillä oli mielenkiintoinen juttutuokio, mutta sen ukko alkoi vihellellä, niin sen piti lähtee sitä passaamaan.

Rouva Koskelo katsoi minun ja kummipojan melomista tänään koskella arvokkaasti päätään käännellen. Kävimme laskemassa mäet Pirttikoskesta. Vesi alkaa jo lämmetä ja siellä tarkeni meloa jo T-paitasiltaan.

Ei, ulos tästä pitää lähteä…