logo

Puluja ja peukalon mittainen

Pääsiäisen ilmat ovat olleet niin harmaat, että on joutanut tehdä töitä. Nyt illasta alkoi kuitenkin pilviverho repeillä ja pinkaisin koskelle. Kalastajat olivat juuri lähteneet.

Tähtäilin joutessani närhiparvea – niitä koskella riittää, mutta nää närhet olikin solakampia. Ne laskeutuivat puihin ja kas – puluja. Ilmeisesti nämä on kuitenkin sepelkyyhkyjä.

Pusikosta alkoi kuulua tuttu rutina ja tähtäilin kiireissäni äänen suuntaan. Osuinpas – elämäni ensimmäinen osuma peukaloiseen. Ei kummonen – ensimmäinen on aina ensimmäinen. Kolme muuta suttuista kuvaa siitä sain ja sitten se oli tiessään.

Siinä kierrellessäni bongasin telkän kaukana koskenniskalla. Isokoskelouros teki ylilennon. Pikkutikka huusi Kotasaaressa. Punarinta luritteli, mutta kun lähestyin sitä lumessa kahlaten se hiljeni. En saanut tähtäimeen. Olin myös kuulevani västäräkkien lurittelua ja nekin pakenivat minua – en saanut niitäkään tähtäimeen. Kaukana kosken niskalla ja alajuoksulla oli laulujoutsen pariskunnat syöntipuuhissa

Aamusella kuulin naapurissa peipon laulun, muttei sekään näyttäytynyt. Kumman ujoja nää paluumuuttajat. No, jospa kevään lämpö saisi ne kameran ulottuville lähipäivinä. Vai johtuuko tää mun uudesta teutorantista?

  • Jaa

10 Kommentit

  1. Onkohan meillä samat hajusteet 😉 Näkyy ja kuuluu vaikka mitä, mutta auta armias kun yrität lähemmäs niin ;(
    Mutta sulla on kuitenkin saalista kuvissa! Ja tuskinpa yrityksesi jäävät tähän kertaan..

  2. Sepelkyyhkyjä meilläkin jo näkyy, mutta peukaloista en ole nähnyt. Onpa jotain odotettavaa 🙂

  3. Kyyhkyjä olen kuullut, mutten nähnyt. Ensimmäiset laulujoutsenet, viisi kappaletta, lensi tänään yli. Ja lauloivat! Odotettu ääni. Peukaloista en tiedä koskaan nähneeni, saatikka kuvanneeni. Pitääpä lähteä aamulla puoli tuntia aikaisemmin töihin, niin on aikaa tiirailla Nokisella, onko tullut jo telkkiä, isokoskeloita tai muita. Vai aurinko siellä…

  4. Kesä lähenee lintujen myötä ja nämä lämpimät ovat kummasti auttaneet. Sinulla on jo lakkarissa monta muuttajaa ja kuviakin.
    Perjantaina, kun lähdettiin ajelemaan sinne Savon suuntaan, näin tuossa Hailuodon tien varressa töyhtöhyypän, siinä oli ainutta paljasta maata.
    Nyt ovat lumet vajonneet melkoisesti ja jos tätä menoa jatkuu, niin kohta pelloille tulee pälviä ja niiden myötä lintuja.

  5. Höh. Olen koko pääsiäisen tiiraillut pusikoita peukaloista etsien, mutta ei ole sattunut silmiini tai korviini. Lensi mokoma suoraan Savoon. Paljon siellä jo muutenkin tuntuu olevan muuttajia.

  6. Elisa: Taidan palata vanhaan hyvää hajuun 8)

    Uuna: Joo, paljon on odotettavaa.

    irma: Peukaloinen on hankalampi kuvattava kuin hippiäinen, koska se liikkuu vain pusikoissa ja aluskasvillisuuden seassa. Aurinko näyttäytyi van pari tuntia ja hyödynsin sen kokonaan

    Pehmyt piirto: Perjantaina pelloilla ei näkynyt vielä hyyppiä, mutta viikonlopun aikana on varmasti ilmestynyt jo pälviä, joille ne alkavat palailla.

    Hullukaali: No, onpas meillä edes jotain mitä etelässä ei näykkään vielä 8)

  7. Olen jo pitkään ihaillut upeita sivujasi. Juuri tällaisen luontoblogin halusin itsekin perustaa. Taitoni eivät tähän riitä, mutta kunhan aikani lentelen ja kameraa siivellä kantelen, ehkä jotain opin.
    Uuden blogini pohja on ainakin ammattityötä, todella upea, sitä kannattaa tulla katsomaan 😉

  8. Peukaloisen olen vain kuullut, en ole päässyt näkemään sitä koskaan. Varmasti hankala kuvattaja, hippiäisen tapaan – mutta sinähän olet senkin onnistunut muistaakseni kuvaamaan. 😉

    Viikon verran kun olin reissussa, niin muuttolintuja on pukannut näköjään kamalasti sillä välin. Viikoloppuna täytyykin ehtiä mnaastoo ulos päivittelemään omaa bongauslistaa.

  9. uuvana: Peukaloisen kuvaus vaikeentuu päivä päivältä, kun ilmestyy lisää heiniä, risuja ja oksia lumen alta sen suojaksi.