logo

Vessalukemistoa

Istuin juuri pöntöllä ja siellä tuli laskeskeltua, että 80 vuotiaaksi elävä immeinen viettää vessassa elämästään 200 päivää. Tähän tulokseen pääsin siten että, jos immeinen viettää vessassa päivässä keskimäärin 10 minuuttia. Kukin kuluttaa sen ajan tavallaan. Suosittuja on varmaakin tarpeiden tekeminen, lukeminen, ajattelu, pohtiminen, …

Kuinkahan monella pöntöllä sitä tulee istuttua elämänsä aikana? Sen laskeminen menee jo vaikeammaksi. Se taitaa olla ihan mahdoton ilman muistiinpanoja muistaa – ainakin meikäläisen. Yhden vessan muistan hyvin. Isäni rakensi sen mökille joskus 70-luvun puolivälissä. Se oli varmaan sen ensimmäinen omarakentama huussi. Muuten se oli hyvä, mutta reiän se veisti tätini miehen ahterin mukaan. Siellä ei ollut mukava istuskella, kun pikkupoikana oli pelko tipahtaa siitä suuresta reiästä… No, seuraavassa versiossa oli jo oikean kokoinen reikä oikein styrox-istuimin.

No niin, itse asiaan… Mutta sielläkin huussissa oli lukemista – tietysti Aku Ankkoja. Mulla on tämän pyhän toimituksen seurana pitänyt olla aina lukemista. Aku Ankka buumin hiljentyessä – tuossa lähestyttäessä kolmeakymmentä, se oli päivän lehti joka sinne otettiin mukaan. Kait sitä vanhemmiten tuo tiedonnälkä vaan kasvaa kun ei enää kiinnostanut Ankkalinnan perhesuhteiden koukerot. Lehti vaihtui postilaatikkoon kulkeutuneisiin mainoksiin – ja yhä edelleen Lidlin ihmevempaimet ovat vessassa tarkastelun kohteena.

Mun vessalukutyyli on läräävä, joten sen vuoksi suosiossa ovat nämä kaksi teosta: Clas Ohlsonin tuorein kataloogi ja kirjaston poistomyynnistä hommattu kasvio vm. 1966. Kolmas, Bilteman luettelo 2006, on mystisesti kadonnut. Myös lintukirjat kulkeutuvat useasti vessaan.

Jotta lukuhetkeen tulisi vaihtelua, niin joskus tulee luettua myös kirjaston kirjoja. Tämä Karttakeskuksen ”Suomalainen paikannimikirja” on oiva läräyskirja.

Siinä on kerrottu kuinka paikat ovat saaneet nimensä ja missä yhteydessä nimi on mainittu ensimmäisiä kertoja. Kirjan mukaan monet nimet ovat saamelaista alkuperää, mutta ovat vääntyneet suomalaisten suussa omalle kielelle. Esim. Konnus -> Konnevesi -> Konne heijastaa peuraa, jonka kantasaamelainen muoto on ollut konte. Tälläiset paikat liittyvät muinaiseen peuranpyyntiin.

Vessastamme ei lukemiset lopu hevillä. Sen seiniä reunustaa Aku Ankka taskukirjojen hyllyt. Minun Akut on mökillä ja nämä ovat kiinteistöyhtymäkumppanin jälkeläisten kirjasto.

Vessassahan pitää tietysti olla kartta, jota tutkailla. Munhan pitää aina olla kartalla. Se alkaa olla jo aika kärsinyt…

Suunnittelemme vessan remonttia – tai siis pelkästään oven, koska haluaisimme siihen mahtuvan tämän graafisilta messuilta kantamani suuren kartan, jossa olisi paljon enemmän mielenkiintoista tutkittavaa.

Mitäs luettavaa teiltä löytyy vessasta? Eipä sitten muuta kuin nautinnollisia lukuhetkiä.

  • Jaa

7 Kommentit

  1. Kylläpä se meidänkin vessa on akuankkojen lukukeskus. Itsehän niitä en lue, tai yleensäkin lue vessassa mitään! Ja uhkailenkin aina viedä saunan uuniin suoraan kaikki lehdet vessasta ;( Taidan olla aika tyränki!

  2. Elisa: Hmmm, onko tämä vessalukeminen sittenkin enemmän miehinen vaiko tietyn ikäryhmän harrastus?

  3. Jaa-a mene ja tiedä! Kyllä meidän neiti 15 vee lukee myös, samoin isä ja poika.. Mutta sovitaanko niin että poikkeus vahvistaa säännön 😉

  4. Meillä taitaa olla nuorimmainen ainut joka ei lue vielä vessassa ikää kun vasta 4v. Onneksi vessoja kaksi käytössä vaikka joskus tuntuu ettei sekään riitä. Meidän vessassa istutaan ja luetaan Aku Ankkoja, tekniikan maailmaa, vitsikirjoja, lastenkirjoja, mainoksiakin löytyy lojumasta välillä lattialta, itse tälläydyn romaanin kanssa vessaan…harmillista kun meidän pytty on jotenkin normaalia korkeampi, niin jalat puutuu oikein pitkällä istunnolla…=)

  5. Elisa: Sovitaan 8)

    Hedly: Siihen pytyn eteen voi tehdä sellaisen siirrettävän jalkatason helpottamaan istuskelua ja pitkittämään lukunautintoa 8)

  6. Mulla on vessassa tasan yksi kirja ja se on yllätys yllätys karttakirja :). Muita kirjoja en viitsi siellä pitää, kun on kylppäri samassa, niin tuppaa menemään kirjat kosteudessa pilalle. Kuivemmassa paikassa eteisen hyllyllä on sitten lintukirja, jonka nappaan usein mukaani vessaan kiiruhtaessani.

  7. Hullukaali: Yllätys… 8) Jos meidän tiekartasto ei ole autossa, niin yleensä sen löytää juuri vessasta.