Vuos sitten tammikuussa olin verkoilla Jyvälahdessa ja läksimpä taasen katsomaan mitä sieltä tulee. Viime viikolla oli kuulema tullut oikeen pietarinkalansaalis, joten lupauksia oli paremmasta kuin viimeksi. Pakkasta oli aamulla -25°C, mutta kun taivas meni pilveen – pakkanen alkoi laskea.

Lunta oli jäällä kolmisen kymmentä senttiä ja paikkapaikoin jäällä oli vettä. Joten talvilenkkarisena jouduin etsimään omat reitit, jotta säilyin kuivin jaloin

Ainoa elon merkki paikallisista oli tuoreet lumikon jäljet, jotka jatkuivat samaan suuntaan minne oltiin menossa – kadoten Mustikan pusikoihin.

Lähes viikon aikana oli kerinnyt jäätä kertyä toista kymmenta senttiä, johon piti sahata reikä.

Taustalla Vasaravuori, jonka kolusin viimeksi.


“Onko tiällä mittää?”

“Onhan tiällä. Vaivanen haaki. Ei oikeeta kallaa.”

“Nirri pois.”

Se ol sellanen 1½kg hauki, joka jäi ainokaiseksi. Sittenpä alkoi kalajutut viime kerran kuha- ja matikkasaaliista, joka taisi paisua ja paisua ja … 8)

Takasi kävellessä tutkiskelin Mustikan rantoja, jossa viime kesänä oli hiukka lämpimämpää ja vähälumisempaa. Kuvassa samainen kivinelikko kuin kesällä.

Paluumatkalla katottiin kotirannan verkot, mutta ne olivat ihan tyhjät. Kalamiehet eivät innostuneet “vain” hauesta, joten sain sen kuvauspalkkioksi. Kun palasin kotio, laitoin hauesta… Enpäs kerrokaa vielä – siitä postaus huomiseksi.