Palaan vielä viime sunnuntain hienoon valoon. Lumisten ja kuuraisten lehtipuiden latvojen kylpiessä tammikuun auringossa muodostui teatraalinen ellei jopa kirkollinen tila puiden alle. Niiden valojen loisteessa, jossa valoa tulvi pimeyden keskelle joka suunnasta, oli ihmeellinen tunnelma, jota ei voi kuvailla mitenkään. Se oli mahdoton valokuvata, mutta valon lähteitä kylläkin…





Bongasin pari lintuakin siinä taivaalle kurkotellessa: närhen…

… ja kevään ensimmäiseen pääskysen.