Kulunut viikko on ollut ilimojen suhteen masentava: pimeetä ja märkää. Eipä ole paljoa huvittanut jalkaansa ulos työntää. Eilen oli jo lähdettävä kuitenkin estämään mielenmyrkytystä koskelle. Sielläkään ei ollut sen kummosempaa mainittavaa. Taitaa elukatkin piileskellä ja odotella valoa. Ainoastaan orava käväisi näkyvillä. Eihän siitä kuvaa saanut tässä valossa.

Tänään läksin kattomaan kuinkas supikoiran pesällä on elämää. Pari kk sitten pesän aukot näyttivät elottomilta ja käymälässä ei ollut tuoreita jätöksiä. Kun saavuin tiheään kuusikkoon, huomasin, että supikoiran käymälä oli ollut käytössä. Se tekee käymälän muutaman sadan metrin päähän pesältä. En tiedä onko käymälöitä useempia.

Pesän kolmesta aukosta kahdessa oli ollut liikettä. Ilmeisesti kulkuaukkoa ja käytävää oli suurennettu, koska niiden ympärillä oli tuoreita kaivujälkiä ja hiekassa oli tassun jälkiä. Tulipa sitten mieleen, että naapuri nähnyt myös ketun jolkottelemassa laivarannassa pari viikkoo sitten. Olisko kettu sittenkin vallannut vanhan pesänsä takaisin? En saanut tassuista kunnon kuvaa siinä kuusikon pimeydessä.

Palasin kotio päin pajukoituvan pellon kautta. Oliskohan siellä merkkejä myyristä tai näkiskö rusakon? Löysin pellolta 20 cm leveen kolon ja muutaman metrin läheisyydestä pari 5 cm leveetä koloa. Mutta mitään kaivujälkiä ei näkynyt. Suuremmilta aukolta johti kulunut – nurmi oli vaaleampaa – 10 cm levee polku mutta hävisi heinikkoon 5 m päässä. Kukahan sellaisen on väsännyt?

Mitähän sitä kuvais ja miten kun on niin pimeetä? No, kokeillaas… ISO herkkyys maksimiin eli H – 3200 ja isolla putkella tähtäilemään… Täällähän on törröjä!

Olen sitten omalta osalta avannut tän talven törrökkikuvaksen. 8)

Tulis se talvi…lunta ja pakkaset. Ei taida enää tämä vanha kansan luritus pitää paikkaansa:

Antti talven aloittaa.
Iitti
Huomenna on Antin päivä….