Käväisin koskella saukkojen toivossa. Koskella oli hiljaista. Yöllä oli satanut pieni härmä, joten tiesin, että olin päivän ensimmäinen kävijä.
Laavun saarella kuulin pientä piipitystä ylläni. Pari hippiäistä tutki saaren kuusia. Tämä lintumaailman adhd on mahdottomimpia kuvattavia. Aikani seurattuani sain peräti 5 osunutta laukausta – tässä ensimmäinen ja parhain.
Seurasin tovin, kun joku taimen tai kirjolohi molskautteli ihan 5 m päässä laiturista useaan kertaan. Näköhavainto jäi vain molskauksiin.
Jatkoi matkaa kanavan päähän ja löysin varsin tuoreet jätökset kosken niskalta. Tassun jälkien koosta voisi päätellä että saukko oli aamusella tehnyt tarpeensa kiville.
Näin kauempana koskella vilauksen jostain sukeltavasta turkiksesta – en sitten päässyt selville kumpi se oli saukko vai minkki. Sen enempiä havaintoja sukeltajasta en tehnyt.
Mainio, tuo lintupuukuva. Että osuitkin paikalle, kun laskujeni mukaan seitsemän tinttiä piirittää tikkaa!
Onnittelut hienosta hippikuvasta! Nämä ovat uskomattoman vikkeliä, pari kertaa olen saanut niistä kuvia, mutten tietenkään näin hyviä. Sitäpaitsi ne liikkuvat useimmiten korkealla puun yläoksilla. Luin Markus Varesvuon ja Pertti Koskimiehen kirjasta Selviytyjät, että hippiäisen pitää löytää yli kymmenen ruokapalaa (hyönteisiä, hämähäkkejä, toukkia jne.) minuutissa selviytyäkseen talvella pitkästä yöstä. Ihmeolento.
Ansku: Tuo puu sijaitsee kanavan laidalla ja sen alla on rivitalo. Voip olla että ne kytisteli ruokintapaikkaa tuolla korkealla.
irma: Pääsin aluksi kuvaamaan niitä parin kolmen metrin korkeudella mutta sitten minut äkättyään ne siirtyi korkeuksiin. Voip olla hankalaa noin pienelle linnulle selviytyä talvesta. Maaliskuussa vasta alkaa noita koskikorentoja kuoriutua ja silloin on kyllä ruokaa yllin kyllin.
Ensimmäinen kuva on todella hieno. Mahtava tilanne. Ja entäs viimeinen, en ole koskaan nähnyt tuollasta luonnossa.. mitähän siinä tosiaan tapahtuu?
Mietinkin juuri, että onko hippiäinen täällä talvetkin, mutta tuolta kommenteista jo selvisikin vastausta.
Tätä pikkuista sähläriä en ole koskaan saanut kameran kohdalle, vain kerran vilaukselta nähnyt. Onnittelut hienosta kuvasta! Ja toisestakin 🙂
Kiitos kiitos
Hyvä hippiäislaukaus. Linnun asentokin on niin olemuksenmukainen.
Hippiäisen kanssa olen itse tyytynyt lähinnä äänen tallentamiseen kun on ihan mahdoton minulle ollut apata kuvaa – adhd tapaus tosiaan, hyvin ilmaistu. 😉
Erikoinen tikka-ja-tiaiset -tilanne!