Tänään oli hieno aurinkoinen päivä ja päätin palata metsään. Otin sienisankon mukaan vaikka pakkasta oli reilut 3 astetta. Onhan sitä vielä marraskuussakin suppiksia kerätty.

Sammaleet oli jo jäätyneet ja rapsahtelivat mukavasti kumppareiden alla. Närhi kävi tarkastamassa, että kuka oli tullut metsään – äänestä sen kuuli – ainoa näköhavainto oli vilahdus männyn latvassa. Tiaisia oli jossain kaukana liikenteessä…

Kiertelin tuttuja sienipaikkoja ja löysin muutamia keskenkasvuisia suppiksia.

Niitä oli hauska kerätä. Sankon pohjalle kopsahteli jäisiä kalikoita. Niitä pystyi keräämään hanskat kädessä. Löysin pari ihan mulle uutta paikkaakin.

 Ei mennyt kauaakaan kun sankko alkoi olla täynnä. Piti kaivaa varasuunnitelma esille: muovikassi.

Närhen lisäksi metsässä kuului useasta paikkaa koputteluja ja nakutteluja.

Käpytikat olivat ahkerasti työssään.

Parin tunnin mukavan käpyttelyreissun tuloksena sain yli 10 litraa suppiksia. Katsotaan, kun ne sulaa, että onko niistä syötäväksi…