logo

Ihan mahoton …

… noitten suppiksien määrä mettässä. Kävin kolmannen kerran keräämässä samasta metsästä suppilovahveroita. En ole vieläkään ehtinyt katsastamaan kaikkia tuntemiani paikkoja ja suppissaalis alkaa olla yli 50 litraa.

Tämän kertainen saalis – 1½ tuntia ja about 15 litraa.

Suppiloita kasvaa ihan missä vaan vanhassa mettässä – ne esiintymät pitää vaan löytää. Tämä ryhmä kasvoi aurinkoisella kalliolla – tosin paksussa sammaleessa.

Omien havaintojen mukaan aina täytyy jossain lähellä olla kuusi. Eläiskö ne niinku symbioosissa – tai mikä se hieno biologian sana nyt olikaan …

Metsässä on edelleen paljon mustikoita, joiden varvut ovat hauskoja, kun lehdet ovat jo melkein kaikki varisseet.

Pitääpä tässä laittaa sauna ”tulille”. Mustikankerääjä tais vähän kylymettyä – mulle kävi päinvastoin tarpoessa paksussa sammaleessa.

  • Jaa

5 Kommentit

  1. No voi apua! Ihan hirvee määrä suppiksia. Syöttekö te ne kaikki tosiaan?
    Hyvin on pikku-Attoivanen kuunnellut biologian tunneilla, kun muistaa vielä symbioosin :).

  2. Onhan aikamoinen saalis! Suppilovahverot ovat aika hyviä piiloutumaan sammalikkoon, mutta sitten kun niitä löytää vähän, löytää pian enemmänkin…

  3. Hullukaali: Meillä on vielä viime vuotisiakin tuolla purkissa. Kuivattelen ja uskon, että joulupukki on kiinnostunut tarjokkaista… Ei mennyt bilsan tunnit ihan hukkaan 8)

    irma: Joo, yhden kun löytää, niin ympäristö pitää haravoida 10 m säteeltä nenä maassa 8)

  4. OHO! Komea saalis ja herkkua ovat, mutta kestääkö vatsasi tuon kaiken, vai käykö teillä paljon vieraita.
    Ai niin, Joulupukki 🙂

  5. Uuna: Kuulin jostain, että kuivatut suppikset säilyvät isältä pojalle, joten ei tässä ole syömisellä kiirettä 8)