logo

Perhosmettällä

Tällä viikolla ollaan asuttu mutsikkametässä – muut kerää mustikkaa ja mä pompin perhosten perässä kameran kanssa. No, eilen ei näkynyt perhosia, joten jousin poimimaan mustikoita – mutta vain koneellisesti.

Tässäpä viikon perhoskuvasaalis.

Eräällä kangasmetsän hakkuuaukolla oli satoja – ellei tuhansia – sinisiipiä lennossa.

Yritin selvittää, että kuinka montaa eri lajia oli liikenteessä, mutta se oli mahdoton tehtävä. Kangassinisiipi näytti olevan se runsain laji.

Kuvistakin on aikas mahdoton päätellä mikä sinisiipi laji on kyseessä, joten en ala edes kaikkia arvuuttelemaan.

Hauskasti osa sinisiivistä on ruskeita. Tällä kangassinisiivellä on myös sinistä.

Tämä on lähes ruskea – vain aavistus sinistä karvoissa.

Puolukatkin alkavat jo punertua.

Näytti siltä, että sinisiipien lentoaika oli lopuillaan, koska perhoset olivat tosi kulahtaneita.

Muita perhosia metsässä oli harvakseltaa. Toiseksi eniten lekutteli näitä metsänokiperhosia.

Yhden ainoan pihlajaperhosen tapasin vattukkoa ympäröivissä horsmista.

Kirkkaan uutukainen nokkosperhonen etsi keltaisia kukkia metsäautotiellä. Hauskasti se kävi kokeilemassa keltaista koivun lehteä, että olisko tää makea kukka.

Hopeatäpliä oli myös ihmeen vähän lennossa. Tämäkin kovia kokenut oli ainokainen, jonka sain tähtäimeen. Jaa-a, mikähän hopeatäplä tämä lienee…

Pihan perhosbaarissa on edelleen hiljaista, vaikka isohirvenjuuri kukkii jo. Ainoastaan herukkaperhonen on käynyt parilla olusella. No, jospa se tästä villiintyy…

  • Jaa

5 Kommentit

  1. Ihana höyhen ajelehtii pitkin Leppävirtaa 🙂

    Kauniita perhosia! Niiden kuvaaminen on yhtä arvokasta työtä kuin mustikoiden kuvaaminen, eikö totta.

  2. Ihan hyvä työnjako teillä metsässä. Minä olen monta päivää yrittänyt tehdä molempia yhtä aikaa…

    Noista sinisiivistä ei ota mikään selvää. Joillakin naaras on ruskea ja koiras sininen, toisilla lajeilla taas ruskeita molemmat. Mutta paljon on nyt sinisiipiä liikkeellä. Menepä joskus kanervikkoon, siellä niitä vasta onkin.

    Täällä on pienien hopeatäplien lisäksi lennellyt isompi laji, jota suuresti epäilen ketohopeatäpläksi. On pari muutakin vaihtoehtoa… Hopeatäplät ovat myös aika mahdottomia erottaa toisistaan.

  3. Uuna: Toi höyhen kelluskeli viikko sitten laivarannassa, että ihan aito kuva. Olen samaa mieltä, että jonkun pitää etsiä hyvä keruupaikat ja kuvata samalla perhoset 8)

    irma: On pikkasen hankalaa marjojen kerrääminen isonputken kanssa. Jos kerään niin putki makaa jossain mättäällä. Juuri tuolla hakkuuaukolla oli paljon kanervia ja siellä oli ne sadat ellei tuhannet sinisiivet.

  4. Mättäälle jätän minäkin kameran ja ämpärin mustikkametsässä. Poimurin kanssa teen keruukierroksen ja siirryn sitten kamoineni, jos tarpeen, toiseen paikkaan. Nyt on niin paljon mustikoita metsässä, ettei juurikaan tarvitse pitkiä matkoja kulkea. Pieneltä alalta saa aika vikkelään sankollisen kerättyä. Tänään taas uudelleen metsään…