Ei ole tarvinnut mennä virtaa edemmäksi “kalaan”. Pihalla ja virran rannalla on pyörinyt yhtä jos toistakin siivekästä.
Tuulihaukat kisailivat virran yllä.
Harmaalokki on aina kiinnostunut tekemisistäni laivalaiturilla.
Sorsan poijat alkavat jo olla emon kokoa.
Emo vahtii vedessä.
Pääskyt ovat taas aloittaneet joka vuotiset kokoontumisajot pihatiellämme. Ne lurittelevat pitkin tietä ja sähkölinjoja sekä istuskelevat katoilla. Haarapääskyjen joukkoon liittyy myös räystäspääskyjä.
Keskellä tietä.
Vihervarpunen on pätevä siementen metsästäjä – ja siemenet lentää kaaressa.
Tutun näköistä porukkaa, varsinkin tuossa ylimmässä kuvassa. “Minun” tuulihaukkani ovat jättäneet nämä tienoot pari päivää sitten. Pääskyjen ralli sitävastoin jatkuu. Emot “hyökkäilevät” pääni yli aina kun menen ulos, mutta kyllästyvät pian hommaan, kun huomaavat, että kasvimaata vain olen kuopimassa. Pesät sijaitsevat kotini räystään alla, molemmin puolin taloa. Poikasilla alkaa lentotaito olla jo hallussa.
Olen huomannut äitini luona, että pääskyt jo alkavat valmistautua pitkään matkaansa. Eilen oli myös langalla pitkä rivi joitain muita lintuja, vähän isompia, jäi askarruttamaan, mutta varmaan olivat kottaraisia, vaikka vaikuttivat vähän isommilta. Näin vain auton ikkunasta.
Hieno tuo lokkikuvasi, kaunis heijastus. Linturyhmästä on jo vaikea erottaa emoa, sama täällä kylpijöitten kohdalla.
Irma: Pääskyt ovat tehneet pesän betonisen laivalaiturin alle. Olen ihmetellyt etteikö se kastuisi, jos tulee tarpeeksi suuret laineet – ilmeisesti ei. Veden ja laiturin pohjan väli on alle ½ m.
Uuna: Sen vuoksi laitoinkin kuvan niin tylsästä linnusta kuin harmaalokki. Tai ei se mulle ole tylsä kun siitä on tullut seuralainen…