logo

Mennyttä aikaa uuteen valoon

Kävin tänään Jyvälahdessa – ihan työkuvausmerkeissä. Innostuimme äitini ja tätini kanssa penkomaan vanhoja kirjeitä, joiden välistä löytyi vanhoja valokuvia ja negatiivejä.

Vanhoista valokuvista olen tehnyt ”uusia” skannäämällä ja sitten putsaamalla Photarilla, mutta negatiivit ovatkin ongelmallisempia. Varsinkin nämä löytämäni negatiivit olivat kokoa n. 6 x 9 cm, joten ne eivät edes mahdu diaskänneriin ja kaiken lisäksi en omista sellaista. Toiveissa on…

Negat oli nätisti pakattu valokuvausliikkeen suojapussiin. Liekkö ollut yrittäjä läheistäkin sukua? Se selvitetään…

Kokeilin kuvien digitointiin tasoskänneriä, mutta se ei toiminut. Kuvasta tuli suttuinen ja roskat korostui. Sit muistin vanha keinon, jota olin kokeillut Sigman 70-300 putken makrolla: ottaa valokuva negasta.

Teippasin negan muinoin vanhasta keittiön tiskipöydän lampusta ja muovikalvolasista (2 x 17 W energian säästölamput, laatikko sisustettu foliolla) tuunaamani valopöydän pintaan juuri lampun kohdalle. Tähtäsin pitkällä putkella sen ääriasennossa – 400 mm – kuvan negasta juuri tarkennusalueen rajalla – etäisyys hiukan yli 1.8 m. Asetin ISO 100. Otin kuvan kolmijalassa ja lankalaukaisimella.

Kuvasta tuli tälläinen.

Ja lopputulos tässä. Jyvälahden talo on rakennettu 1932. Liekkö kuva siltä kesältä vaiko seuraavalta?

Photarissa muutin kuvan mustavalkoiseksi ja invertoin värit ja tein pieniä siivouksia. Hupaisinta oli, että ISO 100 arvolla otettua kuvaa pystyi tarkentamaan yli 500% ennen kuin kohina alkoi näkyä. Kyllä tuolla laadulla kuvasta voi teettää A4 valokuvan – ellei suuremman (toi kuva on pienennetty).

Tässä vielä kuva isomummostani ja isotädistäni, joka oli Jyvälahden viimeisin vakituinen asukas. Hän kuoli viime syksynä 90v. Kuvasta tekee erikoisen se, että se oli negatiivina paperilla. Skännäsin kuvan ja muutin sen postiiviksi. Tätä ei ole sen kummemmin edes siivottu.

Negoja löytyi kymmeniä, joten kunhan tässä tulee tekemisen puute niin… 8)

Mitenhän makro-obiska toimis tässä tilanteessa? Kokemuksia? Kokeilkaa vaikka ihan normaaleilla negatiiveillä. Voin vaikka tarvittaessa neuvoa kuvan käsittelyssä.

  • Jaa

5 Kommentit

  1. Mielenkiintoisia kokeiluja. Minullakin on suvun valokuvia 1800-luvun lopulta saakka. Ja sitten kaikki negat ajalta kun lapset olivat pieniä (paljon mustavalkoisia, lasten isä oli toimittaja ja ”ennenvanhaan” eli 1970- ja -80-luvuilla pikku lehtien toimittajat kehittivät itse julkaistavat kuvat, siinä sivussa meni joku yksityiskuvakin…). Kuvat olenkin jo melkein jaellut jälkikasvulle, joten voisi parhaita paloja valmistella tilalle. Pimeinä talvi-iltoina sitten.

  2. Mustavalkokuvia onkin helpompi säädellä. Kokeilin muinoin värinegasta kuvaa ja sen säätäminen olikin hankalaa. Nythän tuo onkin luvannut kylmää, että taitaa joutaa…

  3. Hieno prosessi!
    Itse olen vain ottanut vanhoista kuvista kuvia. Silläkin tapaa tulee parempia kuin skannerin kanssa. Ne ovat olleet tavallisia mustavalkoisia kuvia, pieniä vaan.

    Minullakin on vaikka mitä odottamassa pimeitä syysiltoja, mutta taitaa kulua muutama vuosi, ennen kuin kaikki saan tehtyä. Kun on niin monenlaista mielenkiintoista.