Njamm, herkkua…

Nuff, nuff, … täällä tuoksuu hyvälle…

Ei ollut mitään tuolien alla. Eikö ne syökkään ulkona? Täällä jossain on kyllä jotain… nuff, nuff, …

Ei halkopinon takanakaan… nuff, nuff, …

Haa, nyt löytyi… njamm…

Kyllä täällä kannattaa käydä. Juusto on kyllä niin hyvää, että hillukoot tuo tuon putkensa kanssa, mutta en lähe minnekkään ennen kuin nää on loppu. Hei, tuoppas vielä vähän lissää…

2015-03-04T12:04:07+00:00 17.06.2009|6 Comments

6 Comments

  1. Hullis 17.6.2009 at 18:45

    Epistä, kun mä en ole nähnyt yhtään siiliä koko vuonna. Ihana tuo ensimmäinen kuva, missä se tulla lyllertää päättäväisesti 🙂

  2. Uuna 17.6.2009 at 18:48

    Ihana piikikäs kaveri. Päättäväisesti seuraa tuoksua ja perille pääsi. Kun saa herkullisen palan kuonon alle, paljastuu suden ilme, mikä varoittaa nyt tätä pois nappaamasta.
    Hieno sarja, jokainen piikki näkyy niin tarkasti ja selvästi, ja ihana kuononpää.

  3. Uuna 17.6.2009 at 18:54

    Ai niin, piti sanoa, että tuijotin silmä tarkkana Kuvastajien sivuja, että olisin nähnyt sinun työsi. Pöllönpoikaset puheenjohtajan takana tunnistin; entä maisemat siinä vieressä?
    Hieno yhteisnäytös, laitoinkin sinne vähän terveisiä.
    Laitoin oman nimenikin, koska muutenkin sen kohta paljastan tulevan runokirjan takia t Uuna
    http://www.uunasyrjasuo.fi

  4. irma 17.6.2009 at 20:28

    Kiva nähdä siilejä! Täällä ei niitä nimittäin ole näkynyt niinä 10 vuotena, kun olen tässä paikassa asunut. Aika ärhäkkä ilme voi tosiaan siililläkin olla.

  5. Anonymous 17.6.2009 at 23:59

    Pihassamme on moisia neljä. Kissan raksut ja etenkin maapähkinät ovat herkkua.

    iisi

  6. ATToivanen 18.6.2009 at 07:41

    Hullis: Nyt siilejä näkee useaan, kun yöt ovat valoisia. Tosin muikun perkeet saa ne liikkeelle myös päivällä.

    Uuna: Siilillä on terävät hampaat. On omakohtaista kokemusta. Kerran siili yritti puraista palan varpaasta. Juu, mulla on siellä näyttelyssä viis taulua: Rouva Viirunen, Poika Viirunen, Leppävirtaa I ja II sekä Jouhteniset. Tauluista tosiaan enemmän kunhan tässä saan aikaiseksi… Pitääpä tutkailla osoitteesi… Onnea runokirjalle!

    irma: Siilit taitaa olla enemmän kulttuurimaisemassa viihtyviä – eli tiheämmän asutuksen ystäviä – ehkä juuri ruokinnan vuoksi. En ole niihin koskaan törmännyt Virmaanpäässä.

    iisi: Olen kuullut samaa, että koiran ja kissan kuivamuonat ovat myös siilien herkkua. Meillä on tyydytty vielä vain tähteillä ruokintaan.

Comments are closed.

Kiinnostiko kuvat?
close slider

Kiinnostuitko Satunnaisen Retkuilijan valokuvista?
Ota yhteyttä!

Valokuvieni käytöstä julkaisuissa, verkkosivuilla jne. sekä kaupallisissa tarkoituksissa on sovittava erikseen.

Nimi (pakollinen)

Sähköposti (pakollinen)

Kuvien käyttötarkoitus