Lukiolaisena 80-luvun puolessavälissä Kuopiossa laajensimme mussiikkitajuntaamme lainailemalla vinyylilevyjä keskenämme ja kopsaamalla niitä C-kassuille. CD-levy oli juuri keksitty, mutta eihän siitä kukaan vielä mitään tiennyt. Walkmannit – korvalappustereot – oli rikkaiden pennuilla ennen kuin niistä alkoi tulla halpoja kiinalaisia versioita.
Sitä kuunneltiin Zeppeliinit, Purplet, Henkat, Skynyrdit, Hatchetit, CCR:t, ABB:t, Aerosmithit, BÖC:t, Joplinit, Nugentit, Bostonit, Moottoripäät, … ja mitä kaikkee… Anttilan levyosasto oli toinen koti. Siinä koluttiin Kuopion harvat käytettyjen levyjen kaupat…
Ja sit unelmoitiin päästä näkemään nämä ihmetykset. No, onhan tässä nähty Aerosmithit, Nugentit, Forgertyt, Skynyrdit, … Mutta nyt tapahtui sellainen odottamaton ihme, että itse kalakukkokaupunkiin saapui kaksi syvän etelän boogiejyrää: Lynyrd Skynyrd ja Molly Hatchet. Sinnehän piti päästä!!
Päätin kaivaa digirämpsyni naftaliinistä, koska en kehannut kantaa putkia halliin – ja tuskin siitä olisi tykättykään.
Lämppärinä aloitti Molly Hatchet, joka on soittanut aina rockinpaa kuin Skynyrdi. Alkuperäisistä on mukana enää Dave Hlubek (oikeella), joka vaikutti aika väsyneeltä. Viikate on niittänyt tätäkin porukkaa… Skynyrdistä puhumattakaan…
Fall Of The Peacemakers
Aikas moni Hatchet klassikon ehtivät heittää tunnin setissä. Viimeisenä tietysti “Flirtin’ With Disaster”
Skynyrdi aloitti tietysti “Workin For MCA”
Klassikkoja sateli tuttuun tyyliin…
“Sweet Home Alabama”
Ja viimeisenä – ainoana encorena – tietysti Freebird
Oikkeen hyvä keikkailta, mutta hiukan yllätyksetön, mutta silti mieleenpainuva. Tuskimpa enää tässä kaupungissa tuota tullaan uudelleen näkemään…
PS. Kuka osaisi suositella hyvää digirämpsyä? Aika on auttamattomasti syönyt Canon PS 20 ohi. Otin 500 kuvaa, joista just ja just sain nämä seulan läpi.
Meinasin juuri laittaa omia skynyrd-kuvia tänne, mutta tolla sun vanhalla laatikolla/sun taidoilla olet saanut niin hienoja kuvia, että jätän laittamatta omat plörökuvat. Hienoja road-dog-kuvia! Hieno dokumentti siitä, kuinka kaksi klassikko nimeä tulivat, kuten elefantit, haudattaviksi sinne, missä heidän kannatuksensa on aina ollut uskonnollisinta – Suomen Sawoon. Kaikkialla Skynyrd on iso bändi, mutta Sawolainen Skynyrdismi on ihan oma osastonsa. Tähän on hyvä päättää.
P.s. Mollyn uusi laulaja on 100& kunnianosoitus Danny Joelle. God Bless!
P.p.s Mollyn uusi rumpali on narsisti-keijukainen, jolla on tyyliä. Rumpu-setti oli tyylikäs ja soittajana ihan, kuin Erkinharju. Mahtavaa!
P.p.p.s. Skynyrdissä nyt soittava Mike Cartellone on legenda. Vanha Damn Yankees, Ted Nugent, Accept -kenguru tuo oman kenguru-sanottavansa kaikkeen, missä hän soittaa. Rumputaiteilija! Sopi oikein täydellisesti Skynyrdiin. Great!! Mainio rumpali – ei tusina tavaraa.
P.p.p.p.s Medlocke on aina kova ja nuorekas. Viimeksi näin miehen 12 vuotta sitten ja sain jutellakin. Silloinkin hän oli nuorekas vaikka puhuikin olevansa jo liian vanha heittelemään telkkareita hotellihuoneen ikkunoista alas. RIP Wilkinson etc. who’ve gone since… Se, että Medlocke lauloi pätkiä Van Zant juniorin kanssa sai minut hetkeksi unelmoimaan Blackfootista. Viva! Medlocke!!
R2
Niin ja unohtui vielä: Niin kuin 12 vuotta sittenkin, oli Skynyrdin Pimut haluttavia. Yam!!
Laita vaan kuvia näkyviin… Sulla on kuiteinkin tarkempia kuvia uusimmista hemmoista – ja varsinkin juuri pimuista 8)
Hei Anssi,
Sunhan täytyylaittaa tänne sen keikkapaidan takatekstistä kuva!! LS in Kuopijo.
R2
Yleisön pyynnöstä lisäsin paitakuvan. 8)