Tein eilen kävelylenkin Pikonvirralle. Supikoirat olivat olleet liikenteessä pesän reiältä toiselle. Alkaakohan ahtaassa kolossa tunteet kiristyä vaiko hormoonit hyrrätä talven yhä pidellessä otettaan?
Pikonvirrassa oli hiljaista, joten tyydyin kuvailemaan kaikkea mikä oli vaan mielenkiintoista.
Tähtäilin pitkän putken makrolla.
Eräs haapa oli jättänyt lehdet puuhun ja tuuli oli niitä riepotellut hangelle. Vähän edes väriä.
Ero – jää vie mennessään.
Ilmeisesti kärppänen oli jahdannut myyrää.
Tämä viitta osoittaa virralle.
Kivoja, vähän erilaisia kuvia. Ensimmäisessä kuvassa on kauniit muodot ja värit. Valmis taulu.
Tosiaan kivoja kuvia, kiitos piristyksestä! Ensimmäinen kuva on todellakin kaunis ja jotta vielä vähän toistaisin Hullukaalia, niin sehän on kuin valmis taulu. Tuo viimeisen kuvan viitta on jotenkin hauska 🙂
Tuo sulava virran jää tuo esiin jänniä kuvioita. Olen niitä aiemminkin kuvaillut. “Viittaa” olen myös kuvaillut myös useammin ja jotenkin en saa siihen haluamaani jännitettä. Tuo on eräs otos.
Sanomalehden ja Gazan uutisten jälkeen tuo sota taisi jäädä mielen päälle. Nyt kun katsoin kuviasi uudelleen, niin viittasi muuttuikin sotilaaksi. Huomaatko?
Niinpäs onkin. Sellanen vanha pitkäpiippuinen tussari ojossa. Täällähän käytiin Suomen sodan taisteluita 1809.
Juuri niin. Ja tuli kuvaan heti jännitettä 😉
Heh, tosi on!