Läksinpä lauantaiaamuna hienossa auringon paisteessa taasen Konnuskoskelle. Tarkoitukseni oli kuvata karoja paremmassa valossa.

Lähestyi hiljakseen laavun saarta ja kuulin vaimean hönkkäyksen. Minut oli huomattu.

Joutsenperhe oli tullut ruokailemaan koskelle.


Aamuauringon väreissä valkoiset joutsenet oikein hehkuivat puhtautta – paitsi viime kesän poikasilla oli vielä harmaan asuste.

Kävin välillä saaren pohjoispäässä katsomassa näkyykö karoja. Ei näkynyt, joten palasin takaisin joutsenten luo. Yritin hiipiä rannassa vielä lähemmäs. No, sehän sai aikaa metelin. Emot alkoivat mekastaa mutta eivät kuitenkaan lähteneet lentoon vaan meloskelivat kauemmas.


Palasin laavun saarelle ja ihmettelin mistä kuuluu – vähän niin, kuin peipon liverrystä. Ei kai ne vielä ole tulleet. Ei se ollut ihan samanlainen – loppuluritukset oli eri ja hennompi. Mikä ihme se oli? Välillä se kuului korkealta puusta ja välillä maasta. Sitten äkkäsin laulajan… Siitä ens postauksessa.