logo

Herra harakka ja hienot tilhi rouvat

Opettelut jatkuvat: Pitäisiköhän lukea putken käyttöohjeet? Eikös niitä etitä vasta äärimmäisessä hädässä? Kahlasin ne alkuinnostuksessa nopeesti läpi ja sit ne ohjeet joutu pakkauslaatikkoon.

Ihmettelin kovasti, kun lasken putken hihnan varassa roikkumaan, että miksi zoomi valuu vaikka olen yrittänyt käännellä sitä tiukempaa – putkessa olevien merkkien ohjeella. No, sitten tajusin, että se kiristyykin vasta, kun pitää tarkenninrenkaasta kiinni ja sitten kääntää kiristys/löysytysrengasta. Että tällästä opettelua. 8)

Kun laskin kameran hihnan varassa roikkumaan kaulaan, niin heti tuli kommenttia: ”Onko toi jatke?” Pitäsköhän vähän lyhentää hihnaa…

Koekuvaukset jatkuvat: pihan elämää ja päiväkävelyllä.

Perjantaina herra harakka – komean höyhenpuvun vuoksi herraksi kutsuttu – vieraili syöttöpaikalla. Harakat ovat niin arkoja, että vähäinen liike ikkunan takana saa ne heti kaikkoamaan. Nyt pääsin verhon suojassa putken taakse ”piiloon” ja sain kuvata herraa ihan rauhassa.



Lauantaisella kävelylenkillä herra harakka päivysti kuusen nokassa.

Perjantaina rouva tilhet – asusteen perusteella myös tämä nimitys – laskeutuivat ketkeksi omenapuuhun, jossa oli tämä ainokainen omena tarjolla.

Kävelylenkillä huomasin, että tilhet olivat löytäneet terveyskeskuksen koristeomenapuun. Siinä putken kanssa sählättyäni, ne kaikki ehti pyrähtää läheisen koivun latvaan. Eli opettelua ja harjoittelua lisää, jotta putken käsittely nopeutuu.

  • Jaa

11 Kommentit

  1. Komea on Herra Harakka. Vaikea kuvattava on tosiaan ”tavallisilla” putkilla.

    Hyvää jatkoa harjoituksille! fogrung

  2. Hassua, tuo sanavahvistus tuli tuossa edellä myös tuohon kommentin yhteyteen…

  3. Samaa mieltä, ei mitään ohjekirjoja ;). Yritys-erehdys-menetelmä täälläkin kovassa käytössä. Kamerallakin kuvasin yli vuoden ennen kuin vaivaiduin katsomaan ohjetta. Se oli kyllä tarpeen, moni päätä vaivannut asia selvisi heti.

    Harakka on tosiaan arka kuvattava ja kaikki muutkin linnut. Olen aivan kypsynyt lintuihin ja odottelenkin jo innolla kasveja, jotka eivät säntää karkuun, ennen kuin on edes kamera päällä.

  4. Pitäisiköhän meidän harkita itsemme naamiointia tai kuvauskojuja 🙂 Minulla on vielä Inarilla aina koirat matkassa, ne ajavat sen huuhkajankin pois pihalta…

  5. Taitaa Blogger sekoilla välillä.

    Olen tullut samaan tulokseen ohjekirjojen kanssa, että niistä yleensä löytyy apua ihmetyksiin. Niillä voisi ehkä säästää aikaa… 8)

    Tais joku kirjoittaa jonnekin, että ilman haaskoja ja kuvauskojuja ammattikuvaajien työ on mahdotonta – tai ei siis lyö leiville, jos ne yrittäis kuvata samat asiat ns. sattumankaupalla, jota me pääsääntöisesti harrastamme. Jotenkin tuntuu että kojussa kyttäämisessä menee se luonnossa liikkumisen ilo.

    Mutta naamioituminen vois olla parempi keino – tai en ole ihan varma. Jos joku koiran ulkoiluttaja kompastuisi minuun Karlvikin niemessä… Niin tuli sellainen mielikuva, jossa olisin Soisalon Seudun etusivulla pitkän putkeni kanssa maastopuvussa ja naama tuhrittuna mullalla ja kuva tekstissä lukisi: ”Mirrien tähtäilijä jäi kiinni itse teossa.”

  6. Heh, tuosta kojusta saa valmiit kesämökin piirustukset. 8) Siihen vielä rakettimoottorit tai ilmatyynyt, niin sen siirtely olis helpompaa.

  7. No onpa kyllä pro koju, tosiaan valmis kesämökki 😉
    Mulla lienee helpompi Inarilla kulkea havuilla ja mullalla naamioituneena, tuskin kukaan kiinnittäisi huomiota…
    Joo, kyllä se luonnossa liikkuminen ja ilo ”sattumankaupalla” saadusta kuvasta on parasta 🙂

  8. Sinulla on täällä niin mukavia juttuja Leppävirran seudulta ja hyviä kuvia, että laitoin blogiini tunnustuksen, ole hyvä 🙂