logo

Vasaravuoren näkymät

Jyvänlahden retkeni jatkui verkkopaikalta kohti Vasaravuorta. Idea kiivetä Vasaravuorelle lähti siitä olettamuksesta, että se voisi olla mahdollinen paikka, josta löytää kalliomaalauksia.

Olen juuri lueskellut kaksi Suomen kalliomaalauksista kertovaa kirjaa:
Pekka Kivikäs: Kallio, maisema ja kalliomaalaus, Minerva, 2005 ja
Timo Miettinen ja Heikki Willamo: Pyhät kuvat kalliossa, Otava 2007.

Kun Pekka tyytyy kirjassaan lähes toteamaan mistä kalliomaalaukset löytyvät koordinaateilleen, niin Timo kertoo perusteellisesti maalausten selitykset ja mitä maalauksilla on haluttu viestiä. Jos nämä kaksi kirjaa yhdistäisi ja lisäisi mukaan vielä ainakin A3 kokoa olevat kartat löytöpaikoista nyt ja silloin kun Suur Saimaa ja Muinais Päijänne oli lähes 10 m korkeamalla, paketti olisi mitä parhain Suomen kalliomaalaustietokirja. Netin paras kalliomaalauskuvalähde on valokuvaaja Ismo Luukkosen Suomen kalliomaalauksia sivusto.

Kirjat saivat minut ihmettelemään miksi Pohjois-Savosta ei ole löydetty kalliomaalauksia vaikka täällä on eletty siihen aikaan. Eikö niitä ole vain löydetty? No, ajattelin kokeilla onneani 8) Avasin retkikartaston ja aloin tutkia Soisaloa ympäröivien järvien jyrkkäreunaisia kallioita. Kriteerini oli siis löytää n. 10 m korkeudessa oleva pystysuora kallioseinämä, joka on suuntautunut järvelle päin. Helpoiten tutkimuksen olisi voinut tehdä Geologisen tutkimuslaitoksen tekemästä Suur Saimaa ja Muinais Päijänne kartasta, mutta se on Kivekkään kirjassa auttamattoman pieni. Kalliomaalauksethan on yleensä maalattu veneestä tai jäältä näkyvälle paikalle sen aikaisen vilkkaa kulkureitin varrelle. Sellaiset löysin Vasaravuorelta (ehkä myös Kukkomäeltä) ja Hornanmäeltä. Hornanmäellä olen käynyt 2006 kesällä, mutta jyrkänteet jäi tutkimatta. No, päätin sitten ottaa ensimmäiseksi kohteeksi sukujuuriani lähimmän paikan eli Vasaravuoren.


Matkalla vasaravuorelle oli tietysti kaikkea kuvattavaa. Vasaravuori taustalla.



Vuori osottautui eräänlaisiksi portaiksi. Yhtä suurta pystysuoraa seinämää vuoressa ei ollut vaan 3-5 metriin yltäviä lohkareita, joita oli monessa kerroksessa päällekkäin.

Lohkareissa oli itsessään jo punaista kiviainesta, joten kuvien etsintä oli hankalaa.

Tämä osittain punainen kivi oli suuntautuneena kohti järven selkää ja varsin keskeisellä paikalla. En sitten osaa sanoa onko tuo pelkästään punaista kiviainesta. Kuvitellahan voisi ainakin vaikka mitä 8)

Mutta tältä portaalta oli mahtava näkymä kohti Kuopiota.

Kiipesin vuoren huipulle asti.

Paluumatkalla kohtasin tämän onnettoman. Ilmeisesti sammakko oli lähtenyt liikkeelle alkuviikon leutojen kelien sulamisvesien vallattua sen talvehtimispaikan. Se oli jäätynyt noin parin metrin päähän rannasta.

Sitten kun taas säät sallivat – eli kun aurinko paistaa taas siniseltä taivaalta, tutkimukseni kohdistuvat seuraavaksi kuvassa häämöttävään Kukkomäkeen.

  • Jaa

3 Kommentit

  1. Mielenkiintoista puuhaa. Itsekin olen kiinnostunut noista kalliomaalauksista, vaikka täällä päin ei sopivia kallioita kyllä ole. Mikä sen mahtavampaa olisi, kuin löytää ennestään tuntematon kalliomaalauspaikka.

    Kauniita kuvia. Voi tota sammakkoreppanaa :(.

  2. Niinpä, voihan se haaveksi jäädä tuon maalauksen löytäminen, mutta onpahan hyvä syy liikkua luonnossa.

  3. Kuulostaa tosiaankin mielenkiintoiselta! Hienoja maisemia ainakin oli, jos ei maalauksia vielä löytynyt. Jään odottamaan seuraavaa etsintäreissua ja sen tuloksia 🙂