logo

Luistelulenkki Lokkiluodolle ja Lounaanlahteen

Kun ilima oli tänään pakkasella -15 astetta ja aurinko mollotti siniseltä taivaalta niin päätin, että lähempäs kokeilemaan millaista olisi luistella pitkästä aikaa luonnonjäällä. Kaivoin varastosta vuonna 1981 lahjaksi saamani hokkarit ja suksisauvat.

Suuntasin Juottorannantien mattolaiturille, jossa laittelin luistimet jalkaan ja kamerareppu selkään. Jää oli paikoin aika röpelöistä. Ilmeisesti alkuviikon sulat eivät olleet sulattaneet kaikkia lumia vedelle, joten totesin turvallisemmaksi vain työnneskellä sauvoilla. Lähestyessäni Lokkiluotoa jää parani – se oli tasaisempaa ja pääsin jo potkujen makuun. Vuorovedoin – potku – työntö – etenin vauhdikkaasti.

Lokkiluodolla pysähdyin kuvailemaan.



Sieltä jatkoin matkaa vastarannalle tutkimaan Lounaanlahden rantoja. Siellä jää oli erityisen tasaista ja ainoastaa sain varoa pitkittäisiä railoja, jotka juuri ja juuri olivat luistimen terän paksuisia.

Kerran hokkari tökkäs railoon ja menin nurin persuukselleni, mutta onneksi vauhti oli hiljainen ja michelinpuku paksu, ettei käynyt mitenkään – ja kamerakin oli onneksi repussa.

Paluumatka oli aika uuvuttavaa navakassa pohjoisen vastaisessa tuulessa ja tunnissa alkoi vähän harjoitetut luistelulihakset väsyä. Mutta harvinaisen mukavaa oli, mutta taidan tyytyä jatkossa kävelemään – ellei sitten iske himo hommata retkiluistimet ja etsiä tasaisemmat jäät.

  • Jaa

5 Kommentit

  1. Voi vitsi, kuinka mieleni tekisi tehdä jotain tuollaista. Täällä vain ei ole oikein sopivaa järveä. Luistelu ottaa kyllä koville, jos sitä ei ole tehnyt pitkään aikaan. Itse kun tulee luisteltua ehkä kerran kolmessa vuodessa, niin ei paljon puolta tuntia pitempään jaksa olla luistimet jalassa.

  2. Enhän mä meinannut päästä nyt aamulla sängystä kun kaikki lihakset oli jumissa. Harjoituksen puute. Viimeksi olin luistellut luonnonjäällä 2003 ja sitä ennen 1992, että ei toi munkaan tahti ole kovin tiheä.

  3. Hauskalta kuulostaa! Itse kyllä tyydyn lätkänpelaamiseen kummipojan kanssa ja tosiaan, äkkiä jalat väsyy. Potkurilla saisi tuolla varmasti myös hyvät kyydit, piikit vain kenkiin kiinni 🙂

  4. Potkuri olisi oiva peli noilla jäillä. Siinä voipi istahtaa tarpeen vaatiessa ja kamerareppuakaan ei tarvitsisi selässä roikottaa. Pitäsköhän vähän nikkaroida meidän vanhaa potkuria siten, että korottaa sitä työntöaisaa, niin ei tarviis potkiessa tuijottaa jäätä vain parin metsin päähän.