Näin pakkasilla on mukava muistella lämpöisiä kesiä. Aloitan muutaman postauksen sarjan kanoottireissuistamme Leppävirran vesillä. Inkkarikanootti on mitä parhain väline tutustua järviluontoon: hidas ja matala. Ei tarvita kuin 10 cm vettä alle ja pääset minne vaan – tosin isoja järven selkiä kovalla tullella kannattaa välttää.

Läksimme eräänä helteisenä ja varsin tyynenä elokuisena päivänä ajelemaan kohti Soisalon itäreunaa Horsmalahteen – kanootti auton katolla. Olimme suunnitelleen viettävämme päivän Jakamien kallioisilla saarilla (maastokartta saarista). Olimme kyselleen maanomistajalta lupaa, että saisimmeko ajaa autolla Hornanmäen Kummunlahtee, jotta melomisemme olisi vähentynyt kymmenen kilsaa. Tie olisi vienyt aivan rantaan Oinassaaren edustalle. Emme saaneet lupaa, joten laskimme kanootin vesille yleiseltä veneenlaskupaikalta Horsmalahdessa (maastokartta ylimääräisestä melomisesta). Onneksi keli oli mitä parhain – lähes tyyni ja lämmin ja aikaa meloskeluun koko päivä.

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Koiranuimaluoto, jossa teimme suunnitelmaa melontareitistä Korkeasaarille.

Luodolla oli upeet sileet kalliot.

Ja tällainen bonsai mänty.

Jatkoimme matkaa kierrellen pikkusaaria. Näkymä Kuivastensaaren ympäriltä, jossa oli pieniä kallioluotoja pitkin ja poikin.

Pysähdyimme ihailemaan Kalliosaaren kallioita.

Päästyämme päämääräämme – kiipesimme Korkeasaaren kallioille, joilta oli huimat näkymät ympäri Suvasta. Taustalla Hornanmäki.

Korkeasaaren pohjoispäässä kallio laskeutui hauskasti.

Linnasaaren tummilla ja kuumilla kallioilla uitii ja nautittiin eväistä.

Maaäidin grafiikkaa.

Paluumatkalla koukattiin yltyneen tuulen vuoksi rannempaa ja Haukisaaresta löydettiin kvartsihiekan oloisesta hiekasta muotoutunut hiekkaranta, jossa piti pulahtaa uudelleen.

Koko päivä ja 17 km meloskeltiin ja oltiin väsyneitä, mutta ennen muuta – yhtä mahtaavaa kokemusta rikkaampina.